perjantai, 27. elokuu 2021

Kuinka selvitä erosta osa 1

Olet menettänyt kaiken.
Mikään ei tunnu enää miltään.
Halusit vain yhtä asiaa: rakkautta.
Tuntea olevasi rakastettu.
Ja se on juuri se asia, mitä et saa.
Se, minkä olet menettänyt.
Se, mikä sinulta on viety.
Löisit vaikka kätesi poikki, jos saisit sillä rakkaasi takaisin.
Hetki sitten olit jollekin maailman tärkein ja merkityksellisin ihminen
Rakas, kulta, mitä nimeä kumppanisi sinusta käyttikään.
Nyt et ole enää mitään
Olet pelkkä Etunimi Sukunimi

Jos kuulostaa tutulta, olet kohderyhmää.
Aattelin tehä sillein, et annan teidän kävellä mukanani tämän matkan erosta selviämisen lävitse.

On jo joitan päiviä.
En laske paljonko.

Heti alkuun sun reaktio on, että etit vikaa itsestäsi. Mikä mus on vikana? Yrität miettii et miten tilanteen sais korjattua.
Mitä vaan, että ei tarviis olla yksin.
Mitä tahansa, että sulla ois vielä yks ihminen, joka hyväksyis sut ja rakastais sua.

Hengitä syvään.

Sä uskot, että kaiken voi vielä korjata. Sä haluut vielä olla sen ihmisen kanssa yhdessä.
Mä en voi taikoa sitä uskoa pois, etkä sä voi päästää irti.
Kysyt kämppikseltä jotain hyvää mukanaan vievää Netflix/Yle Areena-sarjaa. Kuuntelet musiikkia. Pistät siskolle viestiä ekaa kertaa vähään aikaan. Mikä sopiikaan sun elämäntilanteeseen.
Laitat viestiä sun opiskelupaikkaan, että sori en pysty tulemaan, ahdistaa.
Sun tekis koko ajan mieli laittaa viestiä elämästäsi pois hiipumassa olevalle ihmiselle, jonka kanssa sä vielä hetki sitten olit yhdessä ja onnellinen. Älä tee sitä.
Tee jotain muuta.
Tee vaikka Google Docsiin tiedosto, johon kirjoitat kaiken mitä haluisit sanoa. Voit halutessas myöhemmin jakaa sen entiselle kumppanillesi.
Älä laita viestiä.
Satutat vaan teitä molempia.

Hommaat lähimmästä kaupasta puolitoista litraa limsaa ja juot sen yksin. Pysyt kotona. Ota yhteyttä kaikkiin, joiden kanssa tuntuu että voit puhua. Älä jää yksin.
Jos ketään ei ole, turvaudu johonkin verkkoyhteisöön (esim. Discord-serveri).
Otat aikaa.

Ja sit hyväksyt sen.

Oot omillasi nyt.
Jos sulla on vielä toivoo, nii sun pitää päästää siitä ikävä kyllä irti.
Te erositte syystä. En tiedä mikä se syy on, mutta se on. Ja se on se, millä on väliä.

Monet parit palaa myöhemmin yhteen, enkä mä sano, että teille ei vois käydä sillein.
Varmasti voi.

Mut just nyt, anna olla. Sun pitää hyväksyä ero ja päästä siitä yli, ennen kun voit ees miettiä toista parisuhdetta, oli se sitten saman ihmisen kanssa tai ei,

Hengaa kavereittesi kanssa, kirjoita jotain itseäsi kiinnostavasta aiheesta, aloita joku muutaman hengen projekti.
Pidä huoli, ettet jää yksin märehtimään eroa.

Ja yksi tärkeä juttu: sä nukut nyt yksin. Se on nyt niin ainakin toistaiseksi (jos sulla on kavereita, joiden kanssa tapaat nukkua, niin fine by me, kuhan pidät huolen siitä, että se ei muistuta sua kumppanisi vieressä nukkumisesta). Älä yritä korvata rakastamaasi ihmistä millään.
Se vain sattuu.
Saattais tuntua hyvältä idealta vaikka halata peittoa ja silittää sitä.
Älä.
Oikeasti.
Tiedän tän, sillä oon jo mennyt tän lävite.

Se ei auta, päinvastoin.

Sulle saattaa tulla sellanen olo, että haluut vaan käpertyä lattialle sikiöasentoon itkemään ja lakata olemasta.
Jos tulee olo, et saattaist tehä itelles jotain, puhu jollekin, äläkä mene ulos yksin.
Voin kokemuksesta sanoo, et pari ekaa päivää on pahimmat. Sit helpottaa.

Ja muista olla armollinen itsellesi. Parisuhteen aikana keho erittää oksitosiinia (a.k.a rakkaushormoni), jota voisi pitää vahvimpana olemassaolevana päihteenä.
Vertauskuvallisesti oot ollut oksitosiineissä jonkun aikaa ja joutunut nyt katkolle, vieroitukseen.
Se on oikeesti tosi kova pudotus.
Jos tuntuu, että et pysty opiskelemaan tai käymään töissä, hyväksy se.
Sinä olet nyt tärkein.
Ja tarkoitan sitä.
Sinä olet tärkeä, sinulla on merkitystä.
Sinusta välitetään, vaikkei se ehkä juuri nyt siltä tunnukaan.
Sinulla on oikeus surra.
Älä yritä päästä siitä eroon.

Ja jos helpottaa ajatella tätä, niin
meni teidän ero miten tahansa, se ei ollut helppoa entiselle kumppanillesi.
Hän käy varmasti näitä samoja asioita juuri nyt.
Suree sitä, että menetti sinut.

Ymmärryksen mukana tulee suru, mutta myös hyväksyntä.
Ja hyväksymisen jälkeen voi mennä eteenpäin.
Tee se.

Tässä ensimmäiset pari päivää, vaikka se ikuisuudelta saattaakin tuntua.
Mut pian helpottaa, lupaan sen.

lauantai, 13. helmikuu 2021

Puheet kuolemastani...

...ovat liioiteltuja ja ennenaikaisia. Hengissä tässä vielä kituutellaan ja nyt en oo ees muutamaan kuukauteen miettinyt, etten haluais elää.

Hoidot etenee ainakin jotenkin ja elämä on sitä samaa paskaa kuin aiemminkin. (Luovuin tosta kirjainten korvaamisesta tähdellä, koska miks vitussa mä ees niin koskaan tein).

Jos nyt joku miettii tota otsikkoa, niin https://www.demi.fi/keskustelu/onkohan-taa-tyyppi-tehnyt-itsemurhan
Olen selvästi bloggausurani huipulla, minut on linkattu Demiin. Jaahas. (Tämän tullessa esiin on kai pakko myöntää, että lurkkaan satunnaisesti Demiä)

Vaikken itse ole kuoleman porteilla käynyt, olen saanut tiettyä uutta kosketuspintaa kuolemaan, erään läheiseni kuoleman kautta. Oikeastaan, kuolema ei edes ole niin valtavan paha ja pelottava asia, kuin mitä ajatellaan. Tapamme suhtautua tuntemattomaan, vain sattuu olemaan pelko.

Kaikesta koronaisuudestaan huolimatta (koronatesti muuten satuu nenään aivan saatanasti)  viime vuosi on ollut kenties jopa elämäni paras. Olen oppinut paljon asioita itsestäni. Ja yllätyin tässä talven kynnyksellä, että osaan kaikesta huolimatta yhä itkeä. Voin sanoa, että se on lahja - siunaus. Kyky surra suru pois. Eikä vain kantaa sitä sisällään.

Olen oppinut myös, että olen rakentanut koko elämäni vihalle. Viha on yllättäen paljon monisyisempi asia kuin mitä ajatellaan. Riippuu, että onko se inhoa, raivoa, vai polttoainetta. Vihaan ihmiskuntaa, maailmaan ja niiden epäoikeudenmukaisuutta. Tuo viha saa minut taistelemaan. Vihaan sitä, että ihmiset ovat niin urpoja, että kuvittelevat, että se, että joku poikkeaa massasta, tarkoittaa, että "ei siitä kyllä mitään tule". Vittu mä vielä näytän teille.

Sain viime vuonna elämälleni enemmän suuntaa, kuin mitä sillä on vuosiin ollut. Ja syy miksi oon ollut ilman itsetuhoisuutta niinkin monta päivää on se yksinkertainen tosiseikka, että oon aivan käsittämättömän korkeella. Just nyt uskallan tuntee ja olla haavoittuvainen, kuten Megaman suuressa viisaudessaan kehotti kaikkia olemaan.
Viime kesänä satuin muuat itseäni pari vuotta nuoremman tytön kanssa Discord-ryhmäpuheluun kahdestaan muiden mentyä nukkumaan ja, no, loput arvaattekin. Tai siis, ette arvaa, mutta arvaatte, että mihin tämä lopulta kuukausin jälkeen johti. Tästä saattaa tulla tarkempi tarinatuokio myöhemmin.

Mutta olen vielä hengissä, ainakin jotenkuten. Katsotaan, että seuraako samantien uusi vuoden hiljaisuus, mutta ensi kertaan asti

Jaapajaa

 

maanantai, 13. tammikuu 2020

PS tuo mun elämään enemmän pahaa kuin maahanmuuttajat

Perussuomalaiset eli Jussi Halla-aho nimisen ihmisoletetun johtama Suomen suurin puolue on tuonut minun, suomalaisen nuoren elämään konkreettisesti enemmän pahaa kuin yksikään maahanmuuttaja.

Mulla on masennus. Se ei ole kiva juttu. Se ei ole (enää) koko ajan niskan päällä, mutta joskus se vain nousee esiin. Sellaisia hetkiä kutsun synkiksi hetkiksi. Koen mokanneeni vain niihin pahasti kaikesta, että haluaisin päästää kaikesta irti. En ole kuitenkaan (vielä) löytänyt itseäni sillan kaiteelta. Lähinnä sen takia, että en pysty kirjoittamaan viestiä. Mitkään sanat eivät voi perustella sellaista tekoa. Se on itsekäs teko, joka jättää läheisille kaipuun ja syvän aukon sisimpään. Luultavasti maailman jokaiseen ihmiseen pätee se, että jos se nyt kuolis, niin kyllä sitä joku itkisi. Itsemurha ei ratkaise ongelmia. Se siirtää niitä. Se siirtää ne toisiin ihmisiin -  ja juuri niihin itselle rakkaimpiin.

Miksi minä sitten syytän ahdingostani populistista rasistipuoluetta? Enkä vaikka sotaa pakenevia koko elämänsä ja mahdollisesti kaikki läheisensä menettäneitä ihmisiä, kuten kunniakkaat ihmiset tekevät. Vastaus: he eivät ole tehneet minun elämästäni tälläistä, kuin se on.

Ja perussuomalaisetko ovat?

Kyllä ovat.

 

Heräsin ilmastonmuutokseen vaiheittain vuosina 2017-2019. Mä tajusin, että jos näin jatkuu, niin mun lapsilla (jos joku hullu sellaisia suostuu mun kanssa tekemään) ei ole enää oikeutta tulevaisuuteen. Ei oikeutta elämään. Rakas Suomeni, kuten myös jokainen muukin maailman kolkka häilyy tuhonsa partaalla.

Yleensä kun joku sanoo kokevansa ilmastoahdistusta, niin sitä voivotellaan kuinka ei saisi olla ilmastoaktivisti, kun sellaiset "suurentelijat" tai jopa "valehtelijat" aiheuttavat ahdistusta. Ei saakeli, te ootte väärässä! Joka kerta, kun luen, näen ja koen, kuinka ihmiset tekevät ilmastotekoja ja näyttävät, että haluavat että lapsillamme ja meillä ja vaikka juuri minulla on tulevaisuus ja mahdollisuus elää elämä, minä koen valoa. Koen toivoa. Koen, että ehkä maailma ei ole menetetty. Koen, että ehkä ihmisistä löytyy vielä ripaus hyvyyttä. Koen, että ehkä ihmisistä löytyy vielä vaikka edes hitusen verran ihmisyyttä.

Mut yksi, yhden perussuomalaisen kansanedustajan "Ilmastonmuutoskriittinen" lausunto mitätöi sen kaiken. Se saa pään täyteen synkkyyttä. Tälläisiäkö me ihmiset olemme. Sinä perussuomalainen, joka et usko ilmastonmuutokseen, mieti tätä: olet omalta osaltasi syyllinen minun ja lukuisien muiden suomalaisten pahentuvaan masennukseen. Olet osaltasi syyllinen siihen, että suomalaiset nuoret luopuvat arvokkaasta lahjastaan, nimeltä elämä. Siihen, että maailma on paikka, jossa me emme halua elää. Siihen, että vanhemmat menettävät lapsiaan. Lapset ja nuoret sisaruksiaan.

Maahanmuuttajat eivät ole pilanneet elämääni. Perussuomalaiset ovat. Nuo köyhien maiden asukkaat eivät ole myöskään tuhonneet luontoa. Suomessa me olemme. Ja me, jotka olemme tuottaneet jokainen ilmoille valtavat päästöt nillitämme, kuinka Kiina on kaikkeen syypää ja kuinka meidän ei kannata edes yrittää pelastaa lastemme tulevaisuutta. Ja valitamme, että ei Eurooppa ole velvoitettu auttamaan Afrikan tai Aasian köyhiä. Että emmehän me ole vastuussa heidän katastrofeistaan.

Emmekö?

Mistä maanosasta lähdettiin ympäri maailmaa ottamaan orjia, tappamaan ihmisiä, jakamaan maita ja tuhoamaan yhteiskuntia.

Pieni vinkki: Alkaa E:llä, päättyy A:han ja välissä kirjaimet: U, R, O, O, P ja P.

En voi sanoin kuvailla sitä tuskaa mitä koen siitä, että olemme tuhonneet niin monen ihmisen elämän. Ja nyt kun maailma meitä oikeasti kaipaisi, käännämme sille selkämme. Ja tämä tuska on pientä verrattuna siihen, mitä he kokevat.

Ja miten tämä kaikki linkittyy PS:ään?

Perussuomalaiset vastustavat ilmastonmuutoksen torjumista, turvapaikkojen myöntämistä ja kehitysapua. Ja näillä teoillaan he aiheuttavat mieleni synkkyyden. He saavat minut ajattelemaan: Tälläinenkö ihminen on? Tämäkö on "moderni ihminen"? Tälläinenkö on "sivistysvaltio"? Tai "oikeusvaltio"?

He saavat minut ajattelemaan, että maailma on sellainen, jossa ei kannata elää.  Että elämä ei ole elämisen arvoista. Että on parempi kuolla kuin kestää tätä.

Sinä kehitysavun, maahanmuuton ja ilmastotekojen vastustaja: pyydän, että mietit hetken aatettasi. Olet aiheuttanut minun, syntyperältään ja identiteetiltään suomalaisen, isänmaallisen miehenalun elämään paljon enemmän pahaa kuin nuo kammoksuvasi maahanmuuttajat, joista osa - vaikket sitä uskokkaan - on ihan hyvää väkeä. He ovat te ette. He eivät pahenna minun masennustani - te pahennatte.

olen

surullinen

keskiviikko, 13. marraskuu 2019

Kannabis lailliseksi

Moro moro. Teille tämä varmaan tulee yllätyksenä, mutta Kannabis, eli Cannabis Sativasta valmistettava lääkeaine, on Suomessa laiton, paitsi muutamissa harvoissa tapauksissa, jossa sitä on käytetty lääkkeenä. Eli, kun nyt menet avaamaan sen ulko-oven, jonka takana ne poliisit on, niin KÄY NYT J*MLAUTA ENSIN VETÄMÄSSÄ SE SÄTKÄSI VESSANPÖNTÖSTÄ ALAS!

Huudetaanpas Rauno Repomiesmäisesti: "ASIAAN!" ja siirrytään - yllättäen - asiaan! Kannabis on siis Suomessa laiton. Kysytäänpäs: Miksi? Vastaus on tietenkin: "No sehän on tietenkin tappava ja vaarallinen huumeaine jota ne nuoret piikittää suoniinsa päivät ja yöt ja siihenhän kuolee ensimmäisellä kokeilulla viidessä minuutissa ja kyllähän tuollaisen käytöstä pitäisi tulle kuolemanrangaistus ja eikä tuosta kasvista mitään hyötyä kellekkään ole ja kyllähän pitäisi tuollaiset kasvit hävittää maapallolta ja kyllä minä tiedän kaiken ja kyllä minä olen aina oikeassa". Moni tulee varmaan suuttumaan, kun sanon tämän, mutta

 

V*TTU TE OOTTE VÄÄRÄSSÄ!

Kannabis on erittäin hyödyllinen ja tehokas lääkekasvi, joka auttaa ainakin seuraaviin sairauksiin:

Aivotärähdys

Alzheimerin tauti

Glaukooma

Migreeni

MS-tauti

Niveltulehdukset

Suolistosairaudet

Syöpä

 

Riippuen ihmisestä sen on auttanut myös:

Epilepsia

 

Lisäksi pidetään mahdollisena, että se auttaisi seuraaviin sairauksiin:

ADHD

Diabetes

Masennus

Psykoosi

Skitsofrenia

 

Lisäksi Kannabis on äärimmäisen tehokas kipulääke ja sitä voidaan käyttää myös apuna päihdevieroituksessa. Nostaisin tästä esille erityisesti MS-taudin - tauti, joka menee virallisesti vain huononpaan suuntaan. Tiedän tasan yhden ihmisen, jolla MS-tauti on mennyt parempaan suuntaan. Kannabis on siis erittäin hyödyllinen ja tehokas lääkeaine. Siihen on varmaan sitten painavat syyt, että miksi se on kiellettyä? Ja p*skat!

Kannabiksen kieltäminen meni jotakuinkin näin...

-Kieltolaki poistuu Yhdysvalloista

-Laitonta alkoholia valvovalle virastolle pitää keksiä uusi käyttötarkoitus

-Miten olisi Kannabis?

-Suurin osa tutkijoista ei suosittele Kannabiksen kieltämistä. Kuitenkin löydetään ne kaksi jotka suosittelevat.

-Raporttiin kirjataan vain niiden kahden tutkijan lausunnot. Kannabis saadaan näyttämään vaaralliselta.

-Kannabis kielletään Yhdysvalloissa

-Yhdysvallat alkaa vaatia YK:n kautta, että kaikki sen jäsenvaltiot kieltävät Kannabiksen

-Koska vaatija on Yhdysvallat, on siihen käytännössä pakko suostua. Näin käy Suomessakin.

 

Kiistänkö sitten,  että kannabiksella on haittavaikutuksia? No en tietenkään! Kannabis on mm. mieliala- ja kipulääke ja siihen pitää suhtautua sellaisena. Totta kai silloin kun käyttää mielialalääkettä väärin, niin siitä tulee haittavaikutuksia. On kuitenkin pakko todeta, että kannabis ei tapa. Se on pelkkä myytti. On todennäköisempää kuolla häkämyrkytykseen polttaessa, kuin siihen aineeseen. Ja sekin on jo käytännössä mahdotonta.

Käytännössä kannabiksen käyttö alkaa vaatia sitä, että sen käyttöä jatkaa ja jatkaa, koska kun kannabista  on käyttänyt jonkin aikaa, alkaa tuntua masentuneelta kun ei polta. Lisäksi siihen toleroituu ja saadakseen saman hyvän olon tunteen tarvitsee yhä enemmän ja enemmän ainetta.

Siinäpä teille niitä ihan v*tun painavia syitä kieltää hyvä lääkeaine!

Nyt varmaan joku kysyy, että mistä tiedän, niin

"joo no tota mähän siis polttelen päivät ja yöt läpeensä tuolla kellarissa, nii"

tai sit vaan osaan käyttää Googlea.

Sitten vielä aika monet ulisevat, että

"no mutku porttiteoria"

voi v*tun porttiteoria. Eli porttiteoria kiteytettynä: henkilö x jonka nimeä tai sukupuolta en kerro ettei kukaan loukkaantuisi, polttaa pilveä. Hän jää koukkuun. Diileri myy myös ns. "kovia huumeita" (eli siis niitä oikeasti vaarallisia). Henkilö x päättää kokeilla kovia. Henkilö x jää koukkuun. Henkilö x kuolee kovien huumeiden yliannostukseen - tai sitten ihan se normiannostus riitti.

Onneksi porttiteorian estämiseen on yksi ratkaisu! Nimittäin, kannabis lailliseksi! Mikäli kannabis olisi laillista, sitä ei ostettaisi diilereiltä, eivätkä ihmiset siirtyisi kannabiksesta koviin huumeisiin. Problem solved!

Eikun ai niin, olemme Suomessa vuonna 2019, eikä kannabiksen laillistamisesta saa edes keskustella, sillä hallituksen mukaan vain sellaisia aloitteita, jotka on kirjattu hallitusohjelmaan, saa tehdä.

Eipä siinä muuta kuin että, "KANNABIS LAILLISEKSI!"

 

Ikuisesti pilvessä,

JaapaJaa

tiistai, 8. lokakuu 2019

Heitä pois ja osta uusi

Onko teistä ok, että pienen lapsen kaksi rakasta lelua heitetään pois, sen takia, että niitä ei voi käyttää enää alkuperäiseen käyttötarkoitukseen? Yllättävän suuri osa teistä luultavasti toimisi näin, vaikka vastaisikin tähän ei.

En nyt erityisemmin erittele, että mitä sukua olen tarinan lapselle, mutta läheistä. Ja tähän poisheittämiseen minulla ei ollut sanavaltaa - yritin kyllä. Kyseinen lapsi on muuten erittäin hyvä keksimään vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia asioille - myös juuri näille poisheitetyille esineille, jotka olivat olleet jo jonkin aikaa osana leikkejä.

Olen kuullut elämäni aikana monesti, etten osaa heittää pois oikein mitään. Olen kuulemma jonkinlainen tavaran hamstraaja. Ja näin myös todella on - olen hamstraaja ja ylpeä siitä. En ole vielä mistään katunut, että säästin sen, mutta se, kun heittää jotain pois - se kaduttaa.

Monet asiat mitä vaaditaan heittämään pois ovat muovia - tai vaikka pahvilaatikoita. Fakta on, että muovin tuottaminen on järkyttävä ympäristörasite. Muovi on maapallolle liian kallista, jotta sitä voisi heittää pois miten sattuu. Useimmiten keksin muoviesineelle muuta käyttöä ja jos en, on se ainakin materiaalia. Miksi siis heittää sitä pois?

Ja niistä pahvilaatikoista... pahvi on loppujen lopuksi erittäin monikäyttöistä. Itse käytän suhteellisen paljon pahvia kaikkeen, eikä ylimääräisistä laatikoistakaan haittaa ole. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta ostaa uusia laatikoita tavaran säilyttämistä varten, sillä laatikoita ilmestyy nurkkiin pyörimään muutenkin joka välissä. En näe mitään syytä heittää laatikoita pois ja sitten ostaa uutta.

Jos on sitten aivan pakko ostaa jotain tai heittää jotain pois, tarjoavat sekä internet että kierrätyskeskukset vaihtoehtoja uuden ostamiseen ja roskiin heittämiseen.

Kiittäen ja kumartaen Haistatellen ja keskisormea näyttäen

JaapaJaa