Perussuomalaiset eli Jussi Halla-aho nimisen ihmisoletetun johtama Suomen suurin puolue on tuonut minun, suomalaisen nuoren elämään konkreettisesti enemmän pahaa kuin yksikään maahanmuuttaja.

Mulla on masennus. Se ei ole kiva juttu. Se ei ole (enää) koko ajan niskan päällä, mutta joskus se vain nousee esiin. Sellaisia hetkiä kutsun synkiksi hetkiksi. Koen mokanneeni vain niihin pahasti kaikesta, että haluaisin päästää kaikesta irti. En ole kuitenkaan (vielä) löytänyt itseäni sillan kaiteelta. Lähinnä sen takia, että en pysty kirjoittamaan viestiä. Mitkään sanat eivät voi perustella sellaista tekoa. Se on itsekäs teko, joka jättää läheisille kaipuun ja syvän aukon sisimpään. Luultavasti maailman jokaiseen ihmiseen pätee se, että jos se nyt kuolis, niin kyllä sitä joku itkisi. Itsemurha ei ratkaise ongelmia. Se siirtää niitä. Se siirtää ne toisiin ihmisiin -  ja juuri niihin itselle rakkaimpiin.

Miksi minä sitten syytän ahdingostani populistista rasistipuoluetta? Enkä vaikka sotaa pakenevia koko elämänsä ja mahdollisesti kaikki läheisensä menettäneitä ihmisiä, kuten kunniakkaat ihmiset tekevät. Vastaus: he eivät ole tehneet minun elämästäni tälläistä, kuin se on.

Ja perussuomalaisetko ovat?

Kyllä ovat.

Heräsin ilmastonmuutokseen vaiheittain vuosina 2017-2019. Mä tajusin, että jos näin jatkuu, niin mun lapsilla (jos joku hullu sellaisia suostuu mun kanssa tekemään) ei ole enää oikeutta tulevaisuuteen. Ei oikeutta elämään. Rakas Suomeni, kuten myös jokainen muukin maailman kolkka häilyy tuhonsa partaalla.

Yleensä kun joku sanoo kokevansa ilmastoahdistusta, niin sitä voivotellaan kuinka ei saisi olla ilmastoaktivisti, kun sellaiset "suurentelijat" tai jopa "valehtelijat" aiheuttavat ahdistusta. Ei saakeli, te ootte väärässä! Joka kerta, kun luen, näen ja koen, kuinka ihmiset tekevät ilmastotekoja ja näyttävät, että haluavat että lapsillamme ja meillä ja vaikka juuri minulla on tulevaisuus ja mahdollisuus elää elämä, minä koen valoa. Koen toivoa. Koen, että ehkä maailma ei ole menetetty. Koen, että ehkä ihmisistä löytyy vielä ripaus hyvyyttä. Koen, että ehkä ihmisistä löytyy vielä vaikka edes hitusen verran ihmisyyttä.

Mut yksi, yhden perussuomalaisen kansanedustajan "Ilmastonmuutoskriittinen" lausunto mitätöi sen kaiken. Se saa pään täyteen synkkyyttä. Tälläisiäkö me ihmiset olemme. Sinä perussuomalainen, joka et usko ilmastonmuutokseen, mieti tätä: olet omalta osaltasi syyllinen minun ja lukuisien muiden suomalaisten pahentuvaan masennukseen. Olet osaltasi syyllinen siihen, että suomalaiset nuoret luopuvat arvokkaasta lahjastaan, nimeltä elämä. Siihen, että maailma on paikka, jossa me emme halua elää. Siihen, että vanhemmat menettävät lapsiaan. Lapset ja nuoret sisaruksiaan.

Maahanmuuttajat eivät ole pilanneet elämääni. Perussuomalaiset ovat. Nuo köyhien maiden asukkaat eivät ole myöskään tuhonneet luontoa. Suomessa me olemme. Ja me, jotka olemme tuottaneet jokainen ilmoille valtavat päästöt nillitämme, kuinka Kiina on kaikkeen syypää ja kuinka meidän ei kannata edes yrittää pelastaa lastemme tulevaisuutta. Ja valitamme, että ei Eurooppa ole velvoitettu auttamaan Afrikan tai Aasian köyhiä. Että emmehän me ole vastuussa heidän katastrofeistaan.

Emmekö?

Mistä maanosasta lähdettiin ympäri maailmaa ottamaan orjia, tappamaan ihmisiä, jakamaan maita ja tuhoamaan yhteiskuntia.

Pieni vinkki: Alkaa E:llä, päättyy A:han ja välissä kirjaimet: U, R, O, O, P ja P.

En voi sanoin kuvailla sitä tuskaa mitä koen siitä, että olemme tuhonneet niin monen ihmisen elämän. Ja nyt kun maailma meitä oikeasti kaipaisi, käännämme sille selkämme. Ja tämä tuska on pientä verrattuna siihen, mitä he kokevat.

Ja miten tämä kaikki linkittyy PS:ään?

Perussuomalaiset vastustavat ilmastonmuutoksen torjumista, turvapaikkojen myöntämistä ja kehitysapua. Ja näillä teoillaan he aiheuttavat mieleni synkkyyden. He saavat minut ajattelemaan: Tälläinenkö ihminen on? Tämäkö on "moderni ihminen"? Tälläinenkö on "sivistysvaltio"? Tai "oikeusvaltio"?

He saavat minut ajattelemaan, että maailma on sellainen, jossa ei kannata elää.  Että elämä ei ole elämisen arvoista. Että on parempi kuolla kuin kestää tätä.

Sinä kehitysavun, maahanmuuton ja ilmastotekojen vastustaja: pyydän, että mietit hetken aatettasi. Olet aiheuttanut minun, syntyperältään ja identiteetiltään suomalaisen, isänmaallisen miehenalun elämään paljon enemmän pahaa kuin nuo kammoksuvasi maahanmuuttajat, joista osa - vaikket sitä uskokkaan - on ihan hyvää väkeä. He ovat te ette. He eivät pahenna minun masennustani - te pahennatte.

olen

surullinen